maanantai 30. syyskuuta 2013

Fantasiatarinasta editoitu taas 2 lukua

No niin, nyt olen menossa sivulla 123/156. Sivumäärä kasvoi, kun sain vähän muokattua taas fantasiatarinaa. Enkä saanut lukua pidemmäksi, vaikka olisin halunnut. Kun en tiedä ollenkaan miten parantaa sitä 15. lukua, mitä olin juuri äsken korjailemassa. 14. luku oli aika helppo, mutta sekin oli aika lyhyt. A4 liuskoissa sivuja oli 4. Mutta pääasia, että tarinassa on muut luvut hiukan pitempiä. :)
Eli huomenna editoin 16. luvun ja toivon mukaan myös 18. luvun. Sitten huomisen jälkeen olisi vielä yksi päivä, jolloin voisin editoida 2 lukua, ja sitten se minun hirveä stressini tämän kirjoittamisen kanssa olisi ohi. Jos sitten saisin lähetettyä fantasiatarinan Gummerukselle. Hetkinen.. eli 3. päivä lokakuuta jolloin minun synttärini ovat, niin silloin fantasiatarinan pitäisi olla valmis. Sitten minulla on ikää osallistua siihen kilpailuun, joten tämähän meni erittäin hyvin. :D Jos vaan saan aikaiseksi editoida näinä kolmena päivänä.
Eli korjasin taas kerran niitä kirjoitusvirheitä ja lisäilin ihan vähän tekstiä väliin. Ja piti korjailla eräs sellainen kohta, mikä olisi ollut oikeassa elämässä hankala toteuttaa. Kun eihän päähenkilöllä siinä kohtauksessa ollut käytössään autoa. Joten mitä se hänen autonsa teki parkkipaikalla?!? Ihan järjetöntä, joten se kohta oli ehdottomasti korjattava. Muita tällaisia epäkohtia ei ollut. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että kässäri tarvitsee enemmän korjattavaa, mitä minä pystyn tekemään. Kun se tuntuu jotenkin niin vieraalta ja tylsältä kässäriltä just nyt. En tiedä pidänkö tuosta enää. Kun se tarvitsee jotain enemmän, mutta en osaa tehdä sille mitään tuon ihmeellisempää. Haluan siitä paremman, mutta en tiedä miten saan siitä paremman. Turhauttaa taas vaihteeksi tällainen.
Mutta kai tuo kelpaa. Ei se nyt niin huono voi olla.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Nyt alkoi sujumaan taas editoiminen! ♥

Jess! Nyt keskityin ihan kunnolla editoimiseen. Sain korjailtua muutamia kohtia ja lisäiltyä taas vähän tekstiä rivien väleihin. Olen aika iloinen, että jopa hyviä lauseita tuli kirjoitettua. Ainakin sanamäärät kasvavat kovaa vauhtia.
Olen sivulla 114/155. Ja huomenna editoin 14. luvun. Editoin siis huimat 3 lukua! Nyt enää on jäljellä 7 lukua. :)
En kuunnellut musiikkia ollenkaan editoidessani. Se vaan jotenkin jäi :D
Onneksi sain editoitua noin paljon kerralla. Ja ei se editoiminen ole niin vaikeaa, kun vaan keskittyminen tarinaan on kohdallaan.
Olen siis käynyt tässä välissä myös Kirjastossa. Näin siellä kirjan nimeltä Illallinen vampyyrin kanssa ja ihmettelin sitä, että miten se voikin olla 16-vuotiaille tarkoitettu. Onkohan se vähän liian raaka kirja siinä tapauksessa? Kuitenkin minua kiinnostaa se kirja kovasti. Ja sitten myös se Luukaupunki -kirja kiinnostaisi myös. Jos senkin vaikka bongaisi Kirjastosta joku kerta. Ensin minun kuitenkin täytyy lukea nuo muut kirjat jotka ovat kesken, ennen kuin aloitan minkään uuden kirjan lukemista. Ainakin se Illallinen vampyyrin kanssa -kirja oli Kirjastossa palautetut hyllyssä, että se saattaa mennä aika pian, jos en käytä tätä tilaisuutta hyväkseni. Meinasin lainata sen, mutta sitten minua turhautti, kun en löytänyt sitä kirjaa, mitä olin hakemassa ja vein sen kirjan sitten takaisin sinne hyllyyn, mistä sen otinkin. Mutta huomenna ehkä voisin käydä lainaamassa sen, jos vaan sallin sen itselleni. Kun tämä muutto painaa päälle, niin tässä saattaa olla muuta tekemistä, kuin lukeminen.
Mutta olen kuitenkin todella tyytyväinen, että sain editoitua noinkin paljon mitä tänään olen saanut aikaiseksi. Jos sitä huomenna editoisi vaikka yhden tai kaksi lukua tällä kertaa.

Kiire käsikirjoituksen kanssa

Liian paljon olen lusmuillut. En ole tehnyt sitä mitä olisi pitänyt: Editoinut fantasiatarinaa. Ja eilen harmitti, kun en osannut tehdä mitään eri tavalla fantasiatarinan 8. luvussa. :( Ja nyt minun pitäisi jo siirtyä lukuun 11. Kai se menee ihan hyvin, jos vaan keskittyisin siihen mitä teen. Kun nykyään keskittyminen ei ole ollut parasta mahdollista, kun minulla on tässä ollut paljon kaikenlaista. No kai täällä sen voi kertoa: Minä muutan, niin sen takia on ollut kaikkea muuta. En sitten asukaan enää vanhempien kanssa. Sen takia keskittyminen fantasiatarinaan on ollut jossain ihan muualla.
Vaikka deadline on vasta siinä Gummeruksen kilpailussa 27.10. 2013, niin silti minulla on epäilys, että mitä jos olenkin jo nyt ihan myöhässä aikataulusta? Jos vaikkapa en ehdikään saada käsikirjoitusta valmiiksi tarpeeksi ajoissa? Kun se olisi todella hienoa, jos saisin käsikirjoituksen valmiiksi ja sitten lähettäisin sen romaanikilpailuun.
Ensviikolla jatkan käsikirjoituksen editoimista. Jos vaikkapa maanantaina saisin editoitua 2 lukua. Mutta se nyt vaan on haavekuvia minun päässäni. Kun eihän se keskittyminen tietenkään niin pitkälle riitä :( Mutta ainahan sitä voi suunnitella. Se sitten on eri asia, että pystynkö toteuttamaan ne suunnitelmat.
Muistitikku ei ole täällä maalla missä nyt olemme, niin täällä en ole saanut paljon mitään aikaiseksi. :(

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Taas yksi luku editoitu

No niin, nyt muistinkin että täytyy editoida vähän lisää fantasiatarinaa, kun lokakuu lähestyy jo kovaa vauhtia. Nyt onkin jo sitten keskiviikko 25.9. 2013. Editoin siis fantasiatarinan 10. luvun. Se oli ihan helppo luku, ei tarvinnut paljon mitään muuttaa. Parin sanan järjestystä lauseessa piti järjestellä uudestaan ja sitten kirjoitusvirheitä oli muutama. Paljoa hommaa siinä ei ollut, kun en keksinyt mitään ihmeellistä paranneltavaa siihen. Se luku käsitteli hautajaisia. Se luku oli aika lyhyt, mutta ei kai sillä niin väliä ole.
Huomenna sitten editoin 11. luvun ja sen jälkeen editoitavaa olisi enää 9 lukua jäljellä. :) Sitten ei tartte enää stressata editoimista vaan saan keskittyä uusiin tilanteisiin. Harmittaa, kun editoiminen ei ole enää niin kivaa, mutta se johtuu vaan siitä, että minulla on niin paljon muuta ajateltavaa, ettei ehdi ajatella paljon kirjoittamista ja editoimista. Onneksi olen tehnyt valmiiksi jo pari lehtijuttua koulun lehteä varten, ettei niistäkään tarvitse stressata. Sitten jossain vaiheessa täytyy tehdä uusia lehtijuttuja ja työssäoppiminenkin alkaa 30.10. 2013.
Nyt ei paljon muuta kerrottavaa ole. En keksi oikein mitään sen ihmeellisempää höpöteltävää tänne blogiin, niin mitä turhia tässä jauhamaan mitään muuta. :)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Syyskuu on hankala kuukausi

No niin, taas vastahakoisesti editoin fantasiatarinaa. Jotenkin kiinnostus on nyt nollassa. Ei mitään kiinnostusta kirjoittamista kohtaan. Yhdessä kohtaa editoidessani äsken 9. lukua, huomasin miten minua kiinnosti, että miten tarina menee luvussa eteenpäin. Että silloin ihan mielenkiinnolla luin ja tarkistelin asioita luvussa. Sain uutta tekstiä taas väliin ja kirjoitusvirheitä ei kamalasti ollut. Aikamuotovirheitä löytyi pari. Mutta se oli helposti korjattavissa onneksi.
Pelästyin tänään muuten ihan kamalasti, että enkö oikeasti pääse koneelle lainkaan, kun se oli ihan pimeenä, vaikka käynnistin tietokoneen. Sammutin sen monta kertaa ja monta kertaa myös käynnistin. Ei mitään. Onneksi sain ongelman selvitettyä ja pitkästä aikaa taas pääsin tännekin kirjoittelemaan kuulumisia, kun kerran pääsin editoimaankin.
Luulen kyllä, että saan valmiiksi käsikirjoitukseni vielä, mutta siihen menee kyllä aikaa.
Kohta on lokakuu ja pian sitten olen täysi-ikäinen! Sitten on ikää osallistua Gummeruksen romaanikirjoituskilpailuun. Kun syyskuussahan se ei muutenkaan onnistu. Ja päätin nyt sitten vähän antaa aikaa itselleni lisää. Eli ei käsikirjoituksen ole pakko olla valmis 28.9. 2013. Vaan lokakuussa viimeistään. Mieluusti ennen 10.10. 2013. Kyllä se aika riittää. Ja kun tässä on kaikkea muuta ollut, niin ei mikään ihme ettei koko ajan ole aikaa käsikirjoitukselle. Nyt kun 9. luku on valmis, niin voin huomenna käydä käsiksi fantasiatarinan 10. lukuun. Ja siitä eteenpäin päivä kerrallaan. Ja jos päivässä jaksaa enemmänkin editoida, niin aina vaan parempi.
Tässä nyt on kaikennäköistä, niin ei mikään ihme ettei editoiminen ole oikein kivaa. Ja yleensähän editoiminen on se ikävin asia kirjoittamisessa. Elokuussa editoiminen oli kivaa, nyt se on kuin pakkopullaa. Mutta sekin on joskus tehtävä, että kässäri ehtii Gummeruksen kilpailuun.

torstai 19. syyskuuta 2013

AARGH! Miksen minä keskity editoimiseen?

Joo, vähän ärsyttää, kun päässä pyörii vaan lokakuun tapahtumat. Kun silloin on mukavia asioita tiedossa. Mutta siitä en puhu nyt vaan myöhemmin. Se häiritsee minun keskittymistäni paljon. Saan aina aikaiseksi editoida vaan yhden luvun. 6. luku on editoitu nyt ja sekin meni hyvin. Ei ollut hankala luku. Tekstiä piti lisätä joihinkin kohtiin ja kirjoitusvirheitä oli muutama. Joitakin lauseita piti muokata ja sain muuten käytettyä niitä muistiinpanoja tarinassa. Eli kerroin vampyyreista siinä. Hyvin se meni. Ja siitä verenhimostakin oli puhetta siinä luvussa. Huolestuttaa vaan nää vanhat luvut, kun en ainakaan ole saanut niille mitään muutosta. Siis silloin aikaisemmin. Varmaan 8. luvun paikkeilla tulevat ne vanhat luvut esiin. Niille täytyy keksiä jotkin muutokset.
Bloggaaminenkaan ei tunnu taas miltään, kun en keskity kunnolla editoimiseen. Tässä on kaikkea muuta ja kun lokakuussa homma pitäisi olla valmis. Tai oikeastaan ensi viikolla, sehän se minun deadlineni on. Eli lauantaina 28.9. 2013. Uskoisin että saan editoitua käsikirjoitukseni siihen mennessä. MINULLA ON 9 PÄIVÄÄ AIKAA, VOI APUA! :O Miten saan kaiken valmiiksi, jos lukuja on editoitavana vielä 13 ja päiviä on jäljellä 9? Kun editointi tahti on 1 luku per päivä. Aijai, taitaa vähän myöhästyä. Mutta en haluaisi olla myöhässä, kun haluan olla valmis deadlineen mennessä. Kai sitä editointia täytyy vielä tänään jatkaa. Jos vaikkapa editoin vielä yhden luvun ja sitten lopetan editoimisen tältä illalta. Editoimisaikaa tälle päivälle on vielä, kun kello on puoli 7. Kaverini soittaa 7, niin siihen mennessä 7. luku täytyy olla valmis. Jos vaikka saisin jotain aikaiseksi tässä vielä editoimisessa. :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vähän hankala tilanne

Ei millään malttaisi editoida. Tänäänkin minun piti pakottaa itseni editoimaan 5. luku loppuun. Se meni hyvin. Siihen sain jopa lisättyä paljon hyvää tekstiä. Ja tunnelma siinä luvussa oli juuri sellainen mitä olin hakenut. Surullinen. Ja se oli juuri se päähenkilön äidin kuolema. Oli aika surullista, mutta en itkenyt. Eikä se niin paljon hirvittänytkään, kuin viimeksi. Kun joutuu kirjoittamaan sen uudestaan, niin silloin se on hirvittävää näköjään. Mutta nyt kun tämä on viimeinen tarkistus kerta ennen kilpailua, niin ei tuntunut niin pahalta.
Korjailin muutamia lauseita ja siinähän se oli. Aika vähän loppujen lopuksi piti korjailla, mutta luultavasti loppu lukuja täytyy korjailla enemmän. Voi, kun tämä olisi jo ohi, niin saisin keskittyä aivan johonkin muuhun. Koska tämä tilanne täällä kotona on vähän erilainen. Ei siis mitään pahaa ole käynyt, kaikki on hyvin, mutta ei oikein ajatukset pysy kasassa kirjoittamisen kanssa. Eikä ole aikaa niin paljon lukeakaan. En ole moneen päivään nyt lukenut mitään. AAMUNKOI -kirja on pahasti kesken. Ja muutamat muutkin kirjat. Onneksi sain luettua sen Elina Rouhiaisen Uhanalaisen ajoissa loppuun.
En voi selittää enempää näistä minun kiireistäni, koska ne eivät liity tähän blogiin. Ehkä selitän myöhemmin. En tiedä, kattoo nyt.
On ollut kyllä ihan kivoja päiviä nykyään. En ole enää niin maassa, kuin viime viikolla. Viikonloppu oli kiva. Oikea shoppailu viikonloppu. Se ja tämä toinen juttu mistä vähän puhuin, niin ovat piristäneet minua paljon. Eikä ole enää niin vaikea hengittää. Nykyään en melkein huomaa ollenkaan tätä stressiä. Mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin totta kai on vaikea hengittää.
Mutta minulla menee hyvin. Ja käsikirjoitus onneksi etenee kans hyvään suuntaan, vaikka onkin pikkaisen kiire ja täytyy mahduttaa arkeen myös kirjoittaminen. Kyllä tämä tästä, kun tilanne rauhoittuu.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Eipä ole ehtinyt editoida

Tänään on ollut niin jännä päivä ja eilenkin, ettei koko viikonlopussa ole ehtinyt miettiä blogia eikä editoimista. Ja tänään vasta muistin, että minulla on editoitavaa ja paljon. Editoin aika hyvin sen 4. luvun. Sekään ei paljoa hommaa vaatinut, vaikka luulin, että se olisi suurempitöinen juttu. Ei ollutkaan. Muutama uusi lause taistelukohtaukseen ja se on siinä. Toivotaan, että se riittää Gummerukselle.
Tänään on ollut niin paljon kaikenlaista. Elämäni muuttuu täysin. Mutta se ei johdu kustannussopimuksesta tai mistään kirjoittamiseen liittyvään. Minun itsenäistymisasioita vaan. Minähän olen kohta täysi-ikäinen. :)
En olisi millään malttanut editoida tänäänkään, koska minulla on tänään tapahtunut tässä kaikkea muuta jännää, ettei tänään paljon vampyyrit kiinnosta. :D Mutta sain keskityttyä siihen tärkeään tehtävääni, editoimiseen. Ja vain sen takia, koska deadline. Se on tärkeää, että saan editoitua kässärini. Ja sitten lähetettyä sen sinne kilpailuun. En tiedä ehdinkö ensi viikoksi saada valmiiksi fantasiatarinan, mutta toivotaan että saan. Olen sen verran löysäillyt tässä, että olen aikataulusta jäljessä. Ja huomenna kun on koulua, niin siinäkin menee aikaa. Ja tänään on kaverini synttärit, täytyy sinne mennä ja musta on kiva päästä viettämään aikaa kavereiden kanssa. Vaikka tunnenkin siitä porukasta vaan 2 tyyppiä. :D Tai saatan tuntea useampia, mistäs sitä tietää, kun en tiedä oikein että ketä sinne tulee.
Eli ei hätää, blogiin kirjoittelen vielä, vaikka innostusta editoimiseen ei oikein ole ollut. Niin ja se luku oli 4. luku mitä editoin tänään. En ehtinyt editoida taaskaan enempää. 1 luku per päivä.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Perjantai

Editoiminen ei nappaa tänään. Äsken editoin sen 3. luvun erään kohdan, mistä selitin täällä blogissa eilenkin. Eilen illallahan se piti korjata, mutta salkkareiden jälkeen olin niin väsynyt, etten millään vaan jaksanut.
Enkä tänään enää editoi kahta lukua fantasiatarinaa. Aion nauttia viikonlopusta ja katsoa, että tekeekö edes viikonloppuna kirjoittaa. En ole pelannutkaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Olen ollut liian stressaantunut, ettei mikään ole kiinnostanut paljonkaan.
Viikot ovat minulle usein olleet nyt vaikeita, kun ajattelen koko ajan ikäviä asioita. Ei, en ole masentunut, minulla vaan on hirveä stressi koko ajan ja olen myös koko ajan vihainen. Tänään oli lähes normaalipäivä ja olin iloinen. Hymyilin yhtä mittaa ja nauroinkin, kun meillä oli koulussa niin kivaa keittiöpäivänä. Ei minun tarvitse stressata keittiöpäiviä ollenkaan. Jos en tajua jotain, kysyn aina että miten menettelen niin sillähän siitäkin ongelmasta selviää. Se täytyy vaan muistaa, niin kaikki menee hyvin.
Oli ihan mukava päivä tänään ja äsken kävin veljeni kanssa kaupassa ostamassa herkkuja. En tiedä mitä laihdutusyritykseni siitä tykkää, mutta kai minä pysyn ihan hoikkana, jos en ahmi liikaa herkkuja. :)
Ei ole mitään muuta asiaa tänne. Vähän erilainen perjantai, kun emme ole maalla. Vihdoinkin saa viettää viikonlopun KOTONA! ♥

torstai 12. syyskuuta 2013

Suunnitelmia huomiselle

Ei pitäisi huomenna tulla tylsää, vaikken pääsisikään ihmisiä tapaamaan kaupungille. Enhän minä päässyt ketään tapaamaan kaupungille tänäänkään, mutta kuitenkin.
Editoin huomenna nimittäin fantasiatarinan 4. luvun ja 5. luvun. Minä haluan päästä siitä 5. luvun rajasta yli jo. Kun minun piti jo ajat sitten olla editoinut jo 5. lukuun saakka, mutta laiskuus ja ahdistus on iskenyt päälle niin rajusti, ettei ole pystynyt enempään työhön. Nyt olen jo aika lailla rauhoittunut enkä ole miettinyt hirveästi ikäviä asioita. Eräs asia mikä hävettää minua häiritsi tuossa äsken, mutta ei sekään enää niin kovasti häiritse.
Ai niin ja minun täytyy varautua siihen, että pian eräs henkilö tarinassa kuolee. Nimittäin päähenkilön äiti. Siitä on kamalaa lukea aina uudelleen ja uudelleen. Ja päähenkilö kun on siinä niin lohduton.
Täytyy varmaan tänä iltana vähän paranella vielä yhtä asiaa fantasiatarinan 3. luvussa, kun tajusin, että se on aika valju kohtaus se eräs tapahtuma. En kerro siitä enempää. Se täytyy nyt kyllä laittaa muistiin inspiraatiovihkoon, etten unohda sitä sitten tässä postausta kirjoittaessa.
Olen nimittäin ohittanut erään kohtauksen aivan täysin. En ole syventynyt päähenkilön järkytykseen tarpeeksi. Kun se vaikuttaa niin oudolta se kohtaus, että sitä täytyy kyllä täydentää. Onneksi tajusin sen nyt. Jos sitä saisi korjailtua vähän paremmaksi.
Huomenna siis on koulua johonkin kahteen vai varttia vaille kahteenko se oli? No kuitenkin sen jälkeen pääsee fantasiatarinan kimppuun taas. En tiedä kummasta olen innoissani enemmän: Siitä että pääsee kouluun, vai siitä, että pääsee fantasiatarinan kimppuun taas. :D

Ja kyllä, minä pidän koulusta. Koulussa vaan on niin kivaa. Olen päässyt erittäin hyvään kouluun ja en oikeasti vois olla onnellisempi siitä, että olen juuri siinä koulussa. Vaikka onnellisuutta tummentaa tämä minun ahdistus ja stressi, niin en saa antaa sen häiritä koulutyötä.
Viikonlopuista en enää niin paljon nauti, kun koulussa on kivempaa. Silloin viikonloppuisin saa tapella aina veljeni kanssa, niin sen takia se ei ole niin kivaa. Ja yleensä silloin mennään maalle, mutta tänä viikonloppuna ei mennäkään (ainakin niin äiti sanoi) ja olen onnellinen siitä. :)
Katsotaas sitten miten huomenna käy: Olenko siinä kunnossa, että voin editoida 2 lukua vai en. Sitä kun ei aina tiedä, että miten ahdistunut ja stressaantunut olen seuraavana päivänä. Mutta tämä päivä oli positiivinen yllätys. Johtui siitä, että sain itseni editoimaan ja unohtamaan kaiken muun roskan elämästäni. Kyllä kirjoittaminen on ihanaa! ♥

3. luku saatu päätökseen tänään

Olin mennyt sekaisin näiden fantasiatarinan lukujen kanssa. Viimeksi kun puhuin, että fantasiatarinan 3. luku on vaikea, niin ei se niin vaikea ollutkaan, koska olin koko ajan tietämättäni puhunut fantasiatarinan 4. luvusta :D Mutta siis huomenna on vaikeaa, kun täytyy siitä luvusta koittaa saada pitempi. Fantasiatarinan 3. luvussa se taistelukohtaus ei ole myöskään kummoinen, mutta annettakoon se anteeksi, koska siinä luvussa on paljon kaikkea muuta JA siinä aikaisemmin on tapahtumaa ihan tarpeeksi pahiksen kanssa. Joten saakoon olla nyt tuollainen en ala sitä sen kummemmin muuttelemaan.
Virheitä oli tällä kertaa sellaisia, että jostain kohtaa olin unohtanut kirjoittaa erään sanan, että lauseesta tulisi ymmärrettävämpi. Sellaisia virheitä oli ainakin 3. Sitten kirjoitusvirheitäkin taisi olla ihan alkupuolella. 3. luvun alkulausetta piti muuttaa sen ylihuominen/huominen jutun takia. Eipä siinä sitten mitään muuta virheellistä ollut. Piti vähän kuvailua muistaakseni laittaa väliin ja dialogin pätkä. Ja sitten piti vielä lisätä eräs asia vampyyreihin liittyen. Tein jopa muistiinpanoja mitä vampyyripojan täytyy itsestään kertoa myöhemmin päähenkilölle.
Ai niin, olen unohtanut tehdä erään koulujutun. Minun piti lehtiryhmän ohjaajalle antaa minun muistitikkuni, että hän saisi itselleen sen minun kirja-arvostelun Houkutuksesta. Se on minun mielestä ihan kiva. En tiedä mitä siitä pitäisi muuttaa, joten saakoon olla tuollainen. Äitikään ei ole vielä lukenut sitä.

Eilen minulla oli kotona todella tylsää. Koko ajan liikuin paikasta toiseen ja olin ahdistunut, mutta sen ahdistuksen syytä en kerro täällä. Minulla vaan käy kaikenlaista tässä elämässä nyt. Koulussakin olen välillä aika vihainen ja ahdistunut. Mutta kai se tästä, kunhan vaan saisin tämän hengityksenkin taas kuriin. Jos tässä jotain stressilääkkeitä tarvitaan, niin ei kiva...
Mutta tänään oli kivaa, kun ajatus editoimisesta tuntui ihan mukavalta idealta. Ei tullut yhtään sellainen olo, että ääh, ei jaksa. Nyt minä jaksoin, mutta sen luvun editoiminen riitti taas tälle päivälle. Enempää en varmaan tänään enää editoi, vaan luen AAMUNKOITA.
Editoiminen on edelleen kivaa ei sitä voi kieltääkään. Joskus se tuntui inhottavalta puuhalta, mut nyt siihen on jo tottunut. Vaikka en paljoa luvun ideaa muuttanutkaan, niin sitä oli kiva korjailla edes vähän.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Fantasiatarinan editointi menossa vasta luvussa 2

No niin, taas on jatkettu fantasiatarinan editointia. Ihan hyvin meni. Jouduin yhden lauseen korjaamaan, kun se oli vähän sekava. En osaa edes selittää sitä, että mitä siinä oli korjattavaa, mutta kuitenkin.
Eilen en editoinut yhtään. Oli vähän huono päivä editoimiselle se päivä, joten päätin olla kokonaan editoimatta. Ei huvittanut lukea mitään eikä editoida fantasiatarinaa. Nythän pitäisi pitää kiirettä fantasiatarinan kanssa. Tai ei kovin paljon, mutta haluaisin, että fantasiatarina on valmis 28.9. 2013, niin kuin täällä olen jo selittänytkin. Kyllä minä saan sen valmiiksi vielä, kunhan vaan melkein joka päivä editoin luvun kerrallaan. En taaskaan jaksanut yhtä lukua pidemmälle editoida. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että luku per päivä riittää. Lukujahan on 20 niin kyllä tässä aikaa on. Kunhan vaan en jätä muuta kuin yhden päivän välistä, jos alkaa laiskottaa. En saa enempää laiskotella.
Kirjoitusvirheitä oli myös jonkin verran ja pilkkuvirheitä oli myös. Ja olihan siellä pari asiavirhettä muistaakseni myös.
Tavallisia virheitä siis mitä voi sattua. Niin yksi oli sellainen, että alussa oli puhe ylihuomisesta, niin jossain vaiheessa oli muuttanut sen huomiseksi. Elikkä siis päähenkilön piti soittaa vampyyripojalle ylihuomenna, mutta olinkin sen muuttanut huomiseksi. Mietin siinä sitten hetken, että onko se siis ylihuominen vai huominen. Muutin sen takaisin ylihuomiseksi hetken miettimisen jälkeen.
Huomasin taas, miten hyvää tekstiä olin kirjoittanut 2. lukuunkin. Sitä oli mukava lukea.
Huomenna on vaikea luku editoitavana. Minun pitäisi jollain lailla täydentää sitä taistelukohtausta, joka on 3. luvussa. Siinähän ensimmäisen kerran se paha vampyyri esiintyy. Jännittää vähän, että miten se menee. Toivottavasti en jätä huomenna kokonaan editoimatta. Ja jos jätänkin, niin se vaan johtuu siitä, etten jaksa.
Ylihuomenna täytyy tehdä ruoka koko koululle. Se on joku nälkäpäivän ruoka. Me tehtiin sellainen viime lukuvuonnakin. Mutta se ei tainnut olla silloin koko koululle.
Ei minua hirveästi edes jännitä perjantai. Tai ei oikeastaan yhtään. Mutta kai huomenna alkaa jo jännittää, kun saan tietää mitä teen. Toivotaan kuitenkin ettei ala, koska sitten mietin sitä kotona huomenna iltapäivällä ja sitten minulle tulee paha mieli, kun mietin kuumeisesti, että meneekö se päivä hyvin vai huonosti.
Tänään pitäisi vielä yksi kouluhomma tehdä. Nimittäin kirjoittaa kalenteriin miten meni päivä. Taidankin sen tehdä nyt heti, kun ei ole enää mitään muuta kerrottavaa tänne blogiin.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Editointi alkoi alusta

Niin kuin otsikkokin kertoo, niin aloitin editoimisen alusta, kun vasta äskettäinhän sain sen päätökseen. Ja onneksi aloitinkin taas sen, koska ensimmäisestä luvusta löytyi kirjoitusvirheitä ja asiavirheitä, pilkkuvirheitä ja vaikka mitä virheitä. Vieläkin olin höpissyt siinä luvussa jostain selkäkivusta, vaikka kyse ei ollut siitä siinä luvussa. Onneksi en vielä tänään lähettänyt tätä, koska kässärissä oli noin iso virhe.
Muse on soinut tänään taas. Ja aloitin editoimisen varmaankin joskus puol neljän aikoihin. Ja nyt kello on jo tuon verran. En oikeastaan ole varma milloin aloitin, mutta kuitenkin.
Viikonloppu oli yllättävän pitkä. Aina se tuntuu pitkältä, jos on ollut ankeaa. Olihan viikonloppuna ihan kivojakin juttuja, mutta silti ei se mikään unelmaviikonloppu ollut. Koulussa on paljon kivempaa, kuin viikonloppuisin maalla.
Koulussa oli tänään kivaa. Huomennakin tulee olemaan kiva päivä. Tein tehtävät tuossa ennen editointia. Sittenhän aloitin editoinnin ja päätin, että deadline on 28.9. 2013. Siihen mennessä kässärin on oltava valmis. Ja hei, hämmästyin miten hyvää tekstiä olin kirjoittanut ensimmäiseen lukuun! Vaikka siellä olikin ihan kivasti niitä virheitä, ei sitä paljoa tarvinnut korjailla. Jos vaikka 2. lukukin olisi ihan samanlaista korjailua. Pilkkuvirheitähän siellä ei varmaan paljon ole, kun osaan ne aika hyvin. Lehtiryhmässäkin perjantaina kehuttiin sitä, miten hyvin minä osaan pilkkujen paikat ja kaikki. Kyllä tämä kirjoittaminen tuntuu joskus niin helpolta. Ja joskus se on niin vaikeaa, kun ei tiedä mitä pitäisi kirjoittaa. Esimerkiksi koulumme lehden pääkirjoitus oli vaikea kirjoittaa, kun en tiennyt mitä siihen kirjoittaisin.
Mutta oli kyllä mukava lukea läpi se fantasiatarinan 1. luku. Suunnitelmissa oli editoida 5 lukua tänään, mutta en taida jaksaa enää. Join muuten pitkästä aikaa editoidessa teetä. Kun en enää oikein hirveästi juo teetä, kun cola on korvannut teen. :D Nyt kun colaa ei ollut, niin päätin juoda teetä.
Kyllä editoiminen on mukavaa. Mutta jos sitä osaisi vielä ne fantasiatarinan viimeisetkin luvut editoida hyvin, kun niiden kanssa oli ongelmaa. En osannut muuttaa niitä kovin paljon. Tai ainakaan niiden ideaa en osannut muuttaa, koska en tiedä miten tapahtumien pitäisi mennä.
Löysin viikonloppuna Muselta yhden hyvän biisin. Tässä se on:
Tuollainen. Mutta hei, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Minä menen katsomaan jos löytyisi jotain syötävää tuolta keittiön kaapeista. Kun olisi ihan kiva tehdä perheelle ruokaa.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Täydellinen hetki editoimiselle

Koko ajan on mielessä editoiminen. Tänään muistin erään kohdan taas, joka kaipaa hiomista, mutta kun seuraavan kerran yritin muistella, että mikä se kohta oli, tietenkin olin unohtanut sen. Ja siihen kun olisi ollut niin sopiva korjaus. Juuri muistin, että olisin voinut laittaa tämän asian muistiin inspiraatiovihkooni. Miten olen kokonaan unohtanut käyttää sitä? Tyhmä minä.
Jos se vaikka muistuisi tuossa automatkan aikana, kun kuuntelen musiikkia samalla. Täytyy ajatella mahdollisimman paljon fantasiatarinaa, niin kyllä se siitä.
Spotify toimii taas pitkän tauon jälkeen, niin nyt ihan onnessani kuuntelen sillä Musen biisejä. Löysin yhden Twilight musiikkivideon, mutta kukaan ei varmaan jaksa niitä taas. :D
En ole paljoa muuten katsellut Twilighteja kirjoittamistauon aikana. Enkä pahemmin kirjoitellut tänne blogiin silloin kesällä. Pelkäsin jo, että kaikki lukijani ovat hylänneet minut, mutta jopa silloin täällä oli käynyt jonkin verran kävijöitä. Johtui varmaan siitä, että aina joskus tuli mieleen jokin kirjoittamiseen liittyvä juttu. Esimerkiksi uni kustannussopimukseen liittyen tai jotain muuta.
Onneksi innostuin taas kirjoittamisesta. Kun luulin jo etten enää kirjoita koskaan. Sain itseäni niskasta kiinni ja avasin tekstitiedoston. Ja nyt olen jo näin pitkällä! Silti vain odotan, että tulee maanantai ja silloin editoisin. MITÄ JÄRKEÄ? Silloin mielessä on vain koulu, koulu ja koulu eikä editoimisesta takuulla tule mitään. Nyt kun on viikonloppu ja on aikaa, aikaa ja aikaa, niin ei silloin minä vain intän päässäni itselleni, että ei kun maanantaina. Nyt on juuri sopiva hetki, kun ei kukaan ole häiritsemässä, niin kuin yleensä. Ja siitäkin pitää sitten kitistä blogiin.
Kohta siis täytyy lähteä maalle. Huomenna on eräät juhlat sukulaisilla, joten sekin on yksi syy miksi menemme maalle. Silloin olemme lähempänä sukulaisiamme. Ja voisin ehkä ottaa mukaani muistitikkuni, jos saisin taottua järkeä päähäni ja editoisin. Sitten jos saisi editoitua 5 lukua, niin se olis jo aika hyvin. Sitten ainakin olisin tyytyväinen ja loput 15 lukua voisin editoida ensiviikolla ja sitten lähettää kässärin, jos olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on valmis kilpailuun. Juuri nyt en ole siitä niinkään varma. Koko ajan mielessä on se, että entä jos siellä on niin paljon asiavirheitä ja aikavirheitä ja näitä tällaisia että miten ihmeessä minä siitä häpeästä selviän?
Mutta kyllä se luottamus vaan täytyy löytää jostain. Minä olen sen verran kunnianhimoinen tämän kirjoittamisen suhteen, että kyllä minä vielä lähetän siihen kilpailuun fantasiatarinan. Ja kun muutakaan ei nyt ehdi tässä tekemään, niin kuin olen jauhanut täällä blogissa moneen kertaan.
Koulussakin varmaan oltaisiin todella tyytyväisiä, kun olen osallistunut siihen Gummeruksen kilpailuun.
Eli deadline on tämä: 15. päivä syyskuuta fantasiatarinan on oltava valmis.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Ilta ahkerointia

Muistin joskus puoli kahdeksan aikaan, että minun täytyy tehdä siihen meidän koulumme lehteen kirja-arvostelu jostain minun lukemastani kirjasta. Päätin aloittaa Twilight -sarjasta, koska sehän on minulle hyvin rakas sarja. :) Se meni paremmin kuin odotin. Koulussa kun en muistanutkaan, miten surkea olen arvostelemaan mitään ilman, että paljastan liikaa kirjan juonta. Sitten tulin jo vähän katumapäälle, kun pelkäsin etten edes osaa arvostella kirjoja. No siitä tuli parempi kuin odotin. Aion näyttää sen äidille ja kysyä, että vaikuttaako teksti ihan hölmöltä, vai onko se just nyt hyvä. Vaikuttaa siltä, ettei sitä niin paljon ainakaan tarvitse korjailla.

Joo ja sitten muistin, että voisin lisätä taas vähän kuvailua fantasiatarinan viimeiseen lukuun, mutta ei sitä tarvinnutkaan, koska muistin sen kohdan väärin, mitä olisin korjaillut. Mutta löytyi siitä muuta korjailtavaa. Koska onhan se ihan hölmöä, että jos kerran mennään auto-ostoksille jollakin toisella autolla, jota ei vaihdeta, vaan ostetaan uusi auto ja matkassa on edelleen mukana se auto, millä oltiin matkustettu Helsinkiin saakka. Joten minun piti korjata se, että vampyyripoika menee omalla autollaan kotiin ja päähenkilö menee sillä uudella autolla kotiin. Onneksi tajusin tuon, koska olisin ollut aika nolona, jos olisin huomannut sen myöhemmin. Nyt sitä ei kuitenkaan tarvitse murehtia, kun kömmähdys on korjattu.

Niin ja en ole muistanut täällä hehkuttaa uutta MUSEN biisiä. Se on vaan niin ihana:

Siinä.
Olen kuunnellut tuota biisiä bussissa koulumatkoilla. Sitä on kiva kuunnella samalla, kun matkustaa bussilla.
Olen tyytyväinen siihen, että sain tänään paljon aikaiseksi. Ja vielä tyytyväisemmäksi minut tekee se, että tajusin itse epäloogisuuden tekstissäni. Yleensä en tuollaisia asioita huomaa. :D

Fantasiatarina on viilausta vaille valmis!

Kyllä. Sain fantasiatarinan valmiiksi nyt, mutta vielä yksi luku kerta täytyy tehdä, niin minua neuvottiin tekemään. Äitini neuvoi siis. Toivottavasti nyt fantasiatarinasta on johonkin. Haluan, että se on hyvä kilpailu työ. Koska en nyt ehdi muuta kirjoittamaan.
Tänään oli muutenkin kirjoittamista. Olin aamupäivän lehtiryhmässä. Pääsen sittenkin sinne vielä!! Jee! Paitsi, että aamulla vähän oli ongelmia yhden ryhmäläisen kanssa, joka on siis myös lehtiryhmässä.
Tein lehteen pääkirjoituksen ja esittelyn itsestäni. Jäi harmittamaan yks kohta, joten kai minun täytyy käydä muuttamassa se varmuuden vuoksi.
Oli mukavaa kyllä muutenkin. Menin sitten keittiöön ja siellä annostelin keittoa. Ja sitten kun olimme syöneet (minä sain taas pakottamisella syötyä oman ruokani) Siis ihan itse pakotin itseni syömään. Mutta ei siitä sen enempää. Oli ihan hyvää keittoa. Mutta ehkä sitä juustoa olisi saanut olla vähemmän. En tiedä, kyllä se vaan oli hyvää.

Mutta siis vielä takaisin kirjoittamiseen. Fantasiatarinassa on nyt siis 20 lukua. En tiedä onko se viimeinen luku hyvä, mutta kyllä se saa luvan kelvata, kun muutakaan loppua ei nyt ole suunnitteilla. Jos sitä vielä keksisi jotain, mutta uskoisin, että se viimeinen luku saa nyt olla tuollainen mikä se on.
Hyvin kirjoittamisen täyteinen päivä siis. Mutta eihän siinä lopun editoimisessa kauaa mennyt. Oli ihanaa saada tuo kässäri tuohon vaiheeseen. Ensi viikolla luen sen läpi ja sitten se saa luvan lähteä siihen Gummeruksen kilpailuun. Jännittää jo valmiiksi ne tulokset! Ensimmäisellä kerralla, kun osallistuin kirjoituskilpailuun, niin ei jännittänyt niin paljon. Mutta nyt jännittää jo valmiiksi. :D

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Fantasiatarinan 18. luvun editointi

Hyvin on 18. luvun editointi lähtenyt käyntiin. Se on melkein valmiskin. Tai uskoisin, että olen nyt luvun keskikohdassa. Ja ilahduin taas, että olin saanut vampyyreihin juuri sitä mitä kaipasin: Verenhimoa. Ja huomasin, että olin osannut tehdä oikein verisenkin kohtauksen !
Kuuntelin jälleen kerran Musea. Musen musiikki on aina kaveri kirjoittaessa! ♥
Nyt olen iloinen, kun editointi sujuu taas. Editoin tunnin ja ennen kuin huomasinkaan, tunti oli jo vierähtänyt käsikirjoituksen parissa. Pääsin siihen ihmissusikohtaan jo. Piti aika monta lausetta poistaa, koska siinä oli koko ajan niitä susikohtia, mutta aika hyvin sain niiden tilalle myös tekstiä. Yhden dialogin pätkänkin kirjoitin sinne alkupuolelle. Tai aika montakin, mutta ne eivät ole ylipitkiä, niin kuin yleensä minun dialogin pätkäni tuppaavat olemaan.
Tulin todella iloiseksi, kun minulla ei ole enää sitä ongelmaa editoimisessa. Eli se vampyyrieni verenhimon puuttuminen. Koska sitä olen kuvannut tarinaan. En löytänyt muuten sitä viestiä sähköpostista, jossa puhuttiin minun vampyyrieni verenhimosta. Olenko kuvitellut sen viestin? :o
Olisin kyllä jatkanut fantasiatarinan 18. lukua, mutta huomasin, että tunti on täynnä. Äkkiä se tunti kuluu.
Olen muuten taas lukemassa Stephenie Meyerin kirjoittamaa HOUKUTUS - kuvitettu opas vampyyrisaagaan. Se on edelleen hyvä kirja.
Ai niin, se Haluatko todella kirjailijaksi? -kirja pitäisi palauttaa kirjastoon, kun en enää lue sitä. Kerran luettu, en pitänyt, se siitä.
Luettavaa olisi muuten paljon, mutta en ehdi lukea nykyään enää mitään. Koulu, kirjoittaminen ja sitten hirveä stressi aina seuraavasta koulupäivästä. Tai ei aina, mutta yleensä siinä on joko hirveän pitkiä puheluita tai olen vaan netissä. Ja yleensä facebookissa menee aina hermot yhden jutun takia. -.- Mutta parempi vaan pysyä poissa facebookista, niin en ärsyynny.
Mutta mitäs minä tässä jauhan turhia asioita? Tämä postaus taisi sitten olla tässä.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Vähän edetty

Eilinen ei ollut kiva päivä. Harmitti niin paljon, kun en saanut mitään aikaiseksi. Huomasin, että olin laittanut fantasiatarinaan joitakin hyviä kohtia, missä käsiteltiin vampyyriperheen verenhimoa. Ja sitten lisäilin niitä kohtia lisää sinne. Oli kiva, kun sain jotain aikaiseksi. Olen menossa 18. luvussa. Lukuja on jäljellä enää 4, jos kahdeksastoista luku otetaan mukaan. :)
Olen ainakin vähän paremmalla tuulella, kuin eilen. Johtuu siitä, että sain jatkettua fantasiatarinaa.
Kuuntelin Musea koko sen ajan, kun kirjoitin. Eli sain siis jatkettua tarinaa 2 luvun verran. Huomasin, että 18. luku on vaikea, koska siinä kohtaa tulevat ihmissudet. Ja ihmissusien kuuluu tulla vasta fantasiatarina 2:een, koska noudatan koelukijani neuvoa. Jotenkin siitäkin luvusta on selvittävä. Ja sitten luultavasti fantasiatarinaan tulle 20 lukua tai 19. En tiedä paljon, mutta kuitenkin sen näkee sitten. Kohta fantasiatarina on valmis. Jos innostun vielä lisää editoimaan tänään, niin saatan päästä lukuun 20. Fantasiatarinassa siis on nyt 21. lukua, tarkistin tässä vähän aikaa sitten sen. Ihan kiva määrä lukuja, mutta harmittaa, jos tarina onkin liian lyhyt lyhyiden lukujen takia. En tiedä onko, mutta täytyy nyt ottaa siitä selvää.
Täytyy varmaan aluksi lukea 18. luku tai sitten korjailla heti ja sitten poistaa ne ihmissusikohdat siitä luvusta. Jos vaan onnistuisin siinä jotenkin.
Ja minua häiritsee yks juttu. En osaa kirjoittaa taistelukohtauksista, sellaisia, joissa olisi paljon tapahtumia. Taistelut loppuvat kuin seinään. En tiedä mikä siinä on, mutta täytyy nyt harjoitella sitä.
Ja edelleen stressiä. En tiedä vaikuttaako nyt kirjoittaminenkin siihen, mutta kyllä minä vielä jotain saan aikaiseksi. Saan fantasiatarinan varmasti valmiiksi. Eilen ei kuitenkaan ollut niin luottavainen mieli tarinan valmistumisesta.
En aloittanut muuten editomista taaskaan neljältä. Johan nyt on kumma, kun en pysy aikataulussa. No, kai se johtui vaan siitä, kun en tiennyt yrittäväni editoida tänään. Kun pidin koko hommaa mahdottomana ja itseäni surkeana fantasian kirjoittajana. Jos sitä vielä saisi luottamuksen taas takaisin. Vähän on luottavaisempi mieli, mutta silti takaraivossa kaihertaa se, että entä jos en saakaan tätä käsikirjoitusta valmiiksi ja se päätyy pöytälaatikkoon? Tai oikeastaan tietokoneen kovalevylle, mutta ei sillä ole väliä miten sen sanoo.
Minua tosissaan harmittaisi, jos tästä ei tulisi mitään. Ihmeen hyvin annoin käsikirjoitus 1:n olla ja jatkoin muita projekteja. Tämän projektin en anna vain olla, vaan aion tällä vielä päästä jossain kustantamossa läpi. Ja sehän on hyvä, kun 2 ja 3 osa ovat jo valmiita. Tai niin valmiita, kuin ne tässä vaiheessa voivat olla. Eli editoimattomia ovat kumpikin. Mutta ainakin ensimmäinen versio kummastakin on kirjoitettu. Mutta nyt en keskity niihin, vaan fantasiatarinaan. Eli siihen ensimmäiseen osaan. Toivottavasti saan siitä vielä hyvän. Se tuntuu vaan niin toivottomalta nyt ja jotenkin editoidessa tuntui siltä, etten huomannut taaskaan kaikkia virheitä. Yritin olla niin huolellinen, kuin vain voin, mutta pelkään että sinne rivien väleihin jäi vaikka kuinka monta minulta huomaamatta jäänyttä virhettä. Se harmitti minua myös sunnuntaina illalla.
Miksi nykyään olen koko ajan pessimistinen? Yleensä luotan itseeni ja käsikirjoituksiini. Varmaan tämä on vain sellaista epävarmuutta, kun en ole niin hyvä kirjoittamaan fantasiaa. Silti tämäkin kässäri on nähnyt maailmaa, vaikka heti fantasiatarinan alkutaipaleella ilmoitin blogissani, että tämä ei mene kustantamoihin. Kuinkas kävikään? Fantasiatarina on käynyt kustantamoissa. Muutamasta paikasta on tullut hylkäys, mutta varmaankin yhdestä kustantamosta ei ole tullut vastausta. Se vähän harmittaa, mutta luultavasti sekin on hylsy. Mutta eihän sille minkään voi, koska käsikirjoituksessa on paljon korjailtavaa. En tiedä onko käsikirjoituksessa enää niin paljon korjailtavaa, koska olen melkein editoinut koko kässärin. Luulisin että saan joko tänään tai huomenna yhden editointikierroksen päätökseen. Sitten luen kokonaan fantasiatarinan läpi ja sitten sen jälkeen se saa luvan olla valmis. Olen silloin tehnyt kaiken mitä vaan voin tehdä. Tiedän, että olen tullut tekstilleni sokeaksi, mutta minkäs sille mahtaa?

maanantai 2. syyskuuta 2013

Hidaste

Eilen illalla kun mietin fantasiatarinan vampyyreja ja yhden koelukijani palautetta fantasiatarinasta, tajusin, että hän on oikeassa eräässä asiassa. Nimittäin minun vampyyrini eivät ole uskottavia. Tai ei hän muistaakseni noin sitä ilmaissut, mutta minä ilmaisen sen niin. Nimittäin vampyyrini oleskelevat liian tuttavallisesti ihmisen kanssa, joka tässä tapauksessa on päähenkilö. Miten saan ilmaistua tekstissä sitä, että vampyyreilläni on vaikeaa olla päähenkilön lähellä. Miten sitä verenhimoa voi kuvailla ilman, että kuvailee esimerkiksi vampyyripojan ajatuksia? En viitsisi kirjoittaa käsikirjoitukseen tällaista dialogin pätkää:

- Hei (vampyyripojan nimi), onko sinun vaikea olla minun lähelläni, kun minun vereni tuoksuu niin hyvältä? Miia kysyi vampyyripojalta.
- Noo... onhan se aika vaikeaa, mutta siedän sen kyllä.

Ihan naurettavaa! En minä noin surkeaa dialogin pätkää siihen voi kirjoittaa! Se täytyy ilmaista jollain muulla tavalla. MUTTA MILLÄ TAVALLA??
Tähänkö minun fantasiatarinan taidot päättyvät. Siihen, etten osaa kirjoittaa uskottavia vampyyreja. Tämä on kyllä sellainen hidaste editoimisessa, että en ollenkaan tiedä mitä teen. Juuri kun ilahduin siitä, kun meni niin hyvin.
Valvoin nimittäin aika pitkään eilen illalla, kun mietin tätä. Mietin tätä aamullakin. Ja sitten bussissa, kun olin menossa kotiin. MITÄ MINÄ OIKEIN TEEN?

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Fantasiatarina 12. luvun editointi

Jee, nopeasti edetään! Luulen, että valmista on jo ensi viikolla!  Siis jos tällainen vauhti jatkuu, niin oikeasti ehtisin vaikka parannella kaikkia lukuja vielä lisää! Jos tämä ei vaikka olisikaan ainoa kunnon editointikierros. Mutta pahiksen hyökkäyksiä täytyy varmaan vähän karsia. Ja loppua muuttaa. Mutta siis 12. luvussa mennään ja siinä on ollut vain hiukkasen korjailuja. Yhden vampyyriperheenjäsenen yliluonnolisen kyvyn poistin. Muille varmaankin saa jäädä ne kyvyt mitä heillä nyt onkin.
Olen miettinyt tänään myös sitä Gummeruksen kirjoituskilpailua. Sillä ei ole mitään kiirettä. Ehdin kyllä hyvin osallistumaan siihen tässä kuussakin jopa, kunhan olen aivan varma, että kässäri on nyt valmis. Ja pisti mietityttämään se asia, että voiko sinne lähettää sarjan ensimmäisen osan? Ei se minusta mikään mahdottomuus pitäisi olla. Mutta huolestuttaa vaan. En ainakaan huomannut mitään mainintaa siitä ettei se saisi olla sarjan ensimmäinen osa. Kun siellä Gummeruksen sivuilla ei kamalasti sääntöjä ole.
Mutta siis editoiminen sujuu paremmin kuin hyvin. Miten tämä nyt onkin näin nopeaa? No luvut ovat lyhyempiä ainakin. Niin ja lisäsin sen vampyyriperheen historian kertomisen 11. lukuun. En kuitenkaan kaikkien saanut siihen mahdutettua, koska paikalla eivät olleet kaikki vampyyrit.
Gummeruksen sivuilla ei myöskään sanota, että tarvitseeko kilpailuun lähettää saatekirjettä käsikirjoituksen mukana. Kai sinne täytyy. No varmuuden vuoksi varmaan lähetän sen.
On ollut oikein onnistunut päivä tänään. Editoin varmaan loppuun fantasiatarinan 12. luvun ja vielä 13. luvunkin. Jos sitä innostuisi vielä 14. luvunkin kanssa puurtamaan. Mietinkin, että pitäisikö 14. luku poistaa kokonaan, koska se on aika turha. En pidä sen ideasta enää.
Niin ja tulimme kotiin kolmen aikaan. Olen sitten täällä kotona editoinut sitä 12. lukua ja kohta sekin on jo valmis. Olen nyt menossa sivulla 104. Ja fantasiatarinassa on nyt sivuja yhteensä 164 jos oikein muistan.
Muuta kerrottavaa ei nyt ole. Jos sitä saisi edettyä vielä fantasiatarinassa vielä tänä iltana. Musen soidessa taustalla.

Kyllä minä saan tämän valmiiksi

Huima vauhti editoimisessa oli eilen ja tänään. Eilen editoin 5 sivua joka on jo aika hyvin. En vaan ehtinyt editoimaan kymmentä sivua, mutta ei se minua haittaa.
Tänään jatkoin editoimista. Olen luvussa 11. 10. luvun editointi oli kivaa, vaikka tuottikin vähän päänvaivaa, kun piti asetella tapahtumat tapahtumaan erilailla. Kyllä siitä selvittiin sitten kopioimalla ja liittämällä. Ja joitakin paikkoja täytyi muuttaa ja sitten mietin päähenkilön nopeaa parantumista. Kun siinä oli sellainen kohta. Kun sitten vähän myöhemmin varmaan 16. luvussa vai missä lie sitä käsitellään lisää ja siihen liittyy päähenkilön sairastuminen ja myös vampyyrivoimat sun muut. Kun en tiedä miten pitäisi edetä, vai muuttaa koko paranemisjuttu joksikin muuksi tapahtumaksi. Mietin vakavissani, että muuttaisin sen, mutta en tiedä, että minkälainen tarina sitten on lopussa. Enkä jaksanut ottaa siitä selvää, joten katsotaan miten tässä käy. 16. luku on tulossa ihan pian (no joo joo olen vielä 11. luvussa, mutta mitä sitten) jos editoin tarpeeksi nopeasti, niin kyllä se pian on edessä.

Kuuntelin jälleen Muse 2nd Law full albumia ja huomasin tuon kappaleen. Se on täydellinen kirjoitusmusa! Sen soidessa taustalla on mukava kirjoittaa.
Tykkäättekö te lukijani Musen biiseistä? Olisi kiva tietää fanittaako kukaan lukijani Musea.
Olen joskus miettinyt, jos vaikka ostaisi Musen levyjä, mutta en tiedä mistä niitä saisi. Ja millä rahalla minä niitä ostaisin. Nyt kun kuu vaihtui, minulla on taas käytössäni 50€. Mutta ei siitä sen enempää.
Oli kiva, kun pääsin niin huimaan vauhtiin editoimisessa. En vaan enää jaksanut kahden luvun jälkeen jatkaa editoimista. Niin ja ysiluvusta (oliks se ysiluku?) poistin erään kohtauksen, mikä liittyi päähenkilön äitiin. Huomasin sen heti turhaksi luvuksi. Ja sitten paikka vaihtui siinä samalla taas. Ei se ollutkaan sairaala vaan päähenkilön uusi koti. :)
Sellaista editointia tällä kertaa. Kyllä minä tämän saan valmiiksi vaikkapa jo tässä kuussa, jos pidän kiirettä. Ja ihan hyvin ehdin nähdä ystäviäni. Ei minulla ole mitään stressiä tämän kanssa. Eikä editoiminen ole niin vaikeaa, kuin eilen. Eilen se tuntui niin vaikealta, mutta tänään jo helpottaa se hirveä miettiminen, että miten tässä nyt edetään.
Sanoin äidillekin tänään, että onneksi pidin sen tauon. Taukojen pitämiset kannattaa aina, jos jokin tuntuu liikaa työltä ja on sellainen olo, ettei mikään tunnu toimivan mitenkään. Olen saanut pienistä jumeista huolimatta tarinaa jatkettua. Muistan kun yritin taas jatkaa editoimista, että miten vaikeaa se alussa oli. En edes tykännyt kirjoittaa päähenkilöstä ja hänen vampyyriperheestään. Kaikki henkilöt tuntuivat typeriltä, mutta onneksi olen taas oppinut pitämään heistä. He ovat edelleen ihastuttavia.
Eilen rantasaunalla (kyllä kävin uimassa ja saunomassa) mietin ja stressasin kovasti sitä Gummeruksen kirjoituskisaa. Minulla on kyllä kamalat paineet, koska olen osallistunut vain yhteen kirjoituskilpailuun ja voittanut sen osaksi. Siis ensimmäinen palkinto jaettiin kolmeen osaan. Ja olin tyytyväinen itseeni. Olisin ehkä myös tyytyväinen siihen, jos sijoittuisin 10 parhaan joukkoon. Mutta se voittaminen tietenkin olisi kaikkein parasta. Jos kerran olen kerran voittanut, niin ei mikään ihme, jos toivoo voittoa todella kovasti myös romaanikirjoituskilpailusta. Joku tietenkin kuvittelee minun olevan suuruuden hullu, mutta en ole. Minä vaan toivon sitä voittoa niin kovasti, minkäs sille mahtaa. Kun innostuu jostain niin kovasti ja on todella mukana kisassa, niin ei mikään ihme jos on tällaisia ajatuksia :D